Isot pojat vaan tänään hoidossa, vähän erilainen päivä. Aamusta oltiin 9-11 ulkona mäkeä laskemassa ja millään eivät olisi lähteneet sisälle, olikin punaiset omenaposket jo kaikilla ja ruoka maistui. Joulukalenterista tuli pienet suklaat kun ei pienet ole, aika kauan saivat kyllä etsiä, niin hyvään piiloon oli tonttu piilottanut.
Vähän malttoivat askarrellakin, tälläiset taulut, ihmeen samanlaiset tuli vaikka ihan itse tekivät:
 
Junaradalla ovat leikkineet kun ei ole pienet sotkemassa, ja pahvilaatikosta näkyy riittävät iloa ja pääsee mielikuvitus valloilleen:
 
Kameran linssi näkyy olevan aika likainen, Jessen käsissä käynyt taas kamera. Jännä tuo kun pahvilaatikko on niin jännä lapsista, ja aina löytyy kiva leikki Ensin ajoivat tuolla radalla autoja laatikkoon ja nyt se laatikko on auto ja molemmat istuu sisällä, toinen on poliisi ja toinen poliisikoira.
 
Kirjaakin malttoivat vähän aikaa kuunnella ja tutkia, yleensä kun näiltä pojilta kysyy, että mitä tehdään, askarrellaanko, luetaanko, pelataanko jne, niin topakka vastaus yhdestä suusta on EI KIINNOSTA, ME LEIKITÄÄN NYT !
Tatu ja Patu kirjat kiinnostaa:
 
Tällä viikolla olisi Lasten kauneimmat joululaulut, mutta mietinnässä on mennäänkö, isot pojat ei kuulemma halua ja pienistä ei tiedä jaksaako ne istua sen puoli tuntia, tai toinen ehkä jaksaa ja toinen ei
Kohta onkin sitten taas tilanne eri kun toinen 1v jää pois, tämän kuun on vielä hoidossa. Onhan se taas melkoinen stressi etsiä uusi lapsi tilalle, mutta minkäpäs tällekään mahtaa..se on se tämän työn nurja puoli. Sen puoleen vain toivoisin, että ryhmä pysyisi edes puolikin vuotta samana...on se nimittäin lapsillekin, niin omille kuin hoito, aina tottua uuteen lapseen, kyllähän se oman aikansa ottaa.