Nyt jos vihdoin ja viimein saisin myös ylläpidettyä tätä blogia eikä jäisi vain aloittamiseksi. Näin toivon todella. Mutta täytyy olla armollinen itselleen, jotenkin vaan on tuntunut, ettei päivissä riitä tunnit eikä itsellä enää virtaa mihinkään ylimääräiseen...mutta se on varmaan tämä kevät ja aurinko, kun jaksaakin taas enemmän Ja ryhmässäni on tapahtunut muutoksia, mikä helpotti, muttei ollut helppo juttu, vaan vaati minulta jonkinlaista surutyötä...mutta nyt me kaikki voimme paremmin.

Olen siis yksityinen perhepäivähoitaja ja aloitin työt viime syyskuussa. Sitä ennen olen ollut kotiäitinä...lapset siis ovat lähellä sydäntäni

Omista lapsistani kaksi on jo koululaisia ja kuopus on pian 4v. Ryhmässäni on tällä hetkellä kaksi pientä piiperoa, 1v ja 2v Kolmatta odottelen, mutta varmaan kesä mennään näin. Pieniä olisi tulossa hoitoon, mutta oma toiveeni olisi saada Jesselle kaveri, mutta katsoopi nyt. 

Tälläsiä näin pitkänä perjantaina...kyllä on ihana kun saa muutaman päivän huokaista ja olla vaan ihan oman perheen kesken.. ja kun on kevät jo näin pitkällä, että lumet on sulanut ja leikkikentällä aika kuluu nopsaan, alkoi tuo oma piha jo tympäistä, minua ainakin